Children of bodom: huippuluokan musiikkia karmean nimen alta


Espoolaisen Children of Bodom -yhtyeen nimi komeilee ylpeästi samassa rivissä sellaisten muusikkoporukoiden kanssa kuten Slayer, In Flames ja Arch Enemy.

Children of bodom: huippuluokan musiikkia karmean nimen alta

Tänä päivänä jo harva suomalainenkin muistaa, että bändi teki alkusuorituksiaan nimellä IneartheD, kunnes vuonna 1997 nimi vaihtui levytysyhtiöjärjestelyjen takia Children of Bodomiksi ja pysyy muuttumattomana edelleen. Biisit ovat monen suomalaisyhtyeen tapaan englanninkielisiä, tyylin ja suunnan voisi kuvailla melodiseksi death metaliksi, ja levyjä on Suomessa myyty jo yli 250 tuhatta.

Pitkä Alku

Kaikki alkoi vuonna 1993, kun lapsuuden kaverit Aleksi Laiho ja Jaska Raatikainen täydensivät raskaan musiikin duettonsa trioon basisti Samuli Miettisen saavuttua harjoituksiin. Aleksi soitti loistavasti kitaraa ja lauloi, Jaska oli rumpalina, ja Samuli laittoi viimeisen pisteen i:n päälle bändin muodostumisessa itsenäiseksi yhtyeeksi. Samuli on toiminut myös biisien sanoittajana aina vuoteen 1995 asti, kunnes muutti Yhdysvaltoihin. Sitä ennen Children of Bodom ehti jo äänittää ensimmäisen demonsa nimeltään Implosion of Heaven, josta on jäänyt vain jotain pieniä jälkiä ison musiikin maailmaan. Toista demoa tehdessään pojat käyttivät Samulin viimeisiä tekstejä, jotka hän laati ennen maasta muuttoa, ja Anssi Kipon studiota Lappeenrannassa. Samaan demoon saatiin mahtumaan myös kosketinsoittimen ääni, jota Aleksi ja Jaska tekivät vuorotellen ja sitten yhdistivät kaikki raidat toistensa päälle.

Aleksista on tullut säveltäjän lisäksi sanoittaja. Samoina aikoina bändiin liittyi paikallisen orkesterin trumpetisti ja samalla taitava kitaristi Alexander Kuoppala, jonka rooli bändissä löytyi rytmikitaran takaa. Yhdysvaltoihin muuttanut Samuli korvattiin basisti Henri Seppälällä, nauhoitettiin kolmas demo, saatiin kosketinsoittimen taakse jazzpianisti Janne Wirman ja lähdettiin äänittämään ensimmäistä albumia – omalla rahalla, sillä bändin mielenkiintoisuudesta ja taitavuudesta huolimatta se ei saanut tarpeeksi kiinnostusta musiikin taloudellisen puolen ammattilaisilta. Albumi oli julkaistu vuonna 1997 nimellä Something Wild eikä sitä voisi sanoa kovin menestyneeksi, mutta se oli riittävä kahteen Euroopan kiertueeseen vuonna 1998 ja huomion herätykseen eurooppalaisissa levytysyhtiöissä.

Mikä Tahansa Metal, Kunhan Ei Power Metal

Bändin musiikkia luokitellaan erilaisiin metallin alaluokkiin, mutta Laihon mielestä se on täysin merkityksetöntä, kunhan heitä ei sanota soittavan power metalia. Vaikutteita Children of Bodom on saanut hyvin monipuolisesti eri musiikkityyleistä, ja jopa klassisen musiikin säveliä voi kuulla muutamasta biisistä metallin äänillä koristeltuna. Porukka teki ensimmäisen maailmankiertueensa vasta vuosina 2003-2004, ja silloin yhtyeen suosio oli jo mahdollistanut loppuunmyydyt keikat, mutta oli siinäkin haastetta: rytmikitaristi Kuoppala ilmoitti jättävänsä Children of Bodomin kesken kaiken, ja hänet korvattiin väliaikaisesti Roope Latvalalla, josta tuli lopuksi bändin pysyvä jäsen. Roope on ollut aikaisemmin Sinergyn kansaa ja ilmestyi lavalle Children of Bodomin kanssa ensimmäistä kertaa Moskovassa elokuussa 2003, minkä jälkeen jatkoi bändissä vuoteen 2015 saakka.

Mikä Tahansa Metal, Kunhan Ei Power Metal

Children of Bodom on julkaissut tuoreimman albuminsa vuonna 2015, mutta jatkaa musiikin parissa vieläkin. Välillä bändin jäsenet voi nähdä retkeilemässä Bodom-järvellä, jonka sävy on aikoinaan edesauttanut yhtyeen suosiota ja jonka vuoden 1960 tapahtumat ovat vieläkin salaisuuksia täynnä. Suomalaisessa mittakaavassa poikia voisi sanoa miltei parhaiten menestyneeksi bändiksi, ja heidän suosio maailmalla on ulottunut Yhdysvaltoihin ja jopa Japaniin asti. Silloin tällöin heidän biisit nousevat erilaisten TOP-listojen kärkeen ja saattavat pysyä siellä viikkoja, ja myös Emma-gaalassa Children of Bodom on pari kertaa menestynyt. Ehkä yksi merkittävimpiä heidän musiikista ja sen laadusta kertovia faktoja voi olla se, että vuoden 2009 cover-albumin 17 raidasta kuullaan vieläkin jotain tällaista: ”onhan se niiden oma biisi!”, ”alkuperäistä parempi” ja ”tällaisia covereita voisi olla enemmänkin”.

Comments are closed.