Ismo Alanko on kirjoittanut lauluja jo 40 vuoden ajan

Ismo Alanko on ollut rocktähti 19-vuotiaasta asti. Musiikkimaailman pyörityksessä hän kertoo selvinneensä kuivin jaloin ennen kaikkea siksi, että hänelle on aina ollut selvää oma osansa pienenä palasena maailmankaikkeutta. Alangon elämänfilosofiaan kuuluu tunnustaa oma erityisyytensä, mutta muistaa samalla, että kaikki ovat erityisiä omalla tavallaan.

Laiska työnarkomaani ja hulttio

Lähipiiri kuvailee Alankoa työnarkomaaniksi, mutta itse hän pitää itseään laiskana. Alanko sanoo esimerkiksi päättävänsä, että tulee joka aamu työhuoneelleen tekemään kunnon työpäivän, mutta saattaa auringon paistaessa lähteäkin pyöräretkelle. Hän toteaa olevansa liian laiska jopa ruoanlaittoon. Totuus löytynee jostain näiden välistä. Silloin kun Alanko omien sanojensa mukaan laiskottelee kaupungilla tai pyöräilee, järjestyy päässä uusia kappaleita ja sanoitukset löytävät vähitellen muotonsa, löytäen tiensä paperille, kun Alanko vihdoin siirtyy työhuoneelle.

Toisissa asioissa Alanko haluaisi kuitenkin pystyä toimimaan kurinalaisemmin. Häntä harmittaa, jos liikunta unohtuu liian pitkäksi aikaa. Toisaalta Alanko kuvailee itseään edelleen täydeksi hulttioksi, mutta toteaa iän muuttaneen sitä, missä kaikessa tämä näkyy. Hän toteaa rokkikukon elämänkaaren olevan siinä mielessä käänteinen, että vanhempana on usein paremmassa fyysisessä kunnossa kuin nuorena. Rauhoittuminen tekee hyvää kuluttavan elämänvaiheen jälkeen.

Hassisen kone villitsi yleisön

Alangon muusikkoura alkoi virallisesti joulukuussa vuonna 1979, kun hän perusti joensuulaisten ystäviensä kanssa punk-bändin, joka sai nimekseen Hassisen kone. Nimi kopioitiin paikalliselta ompelukoneliikkeeltä ja tästä ei liikkeen omistaja ollut lainkaan mielissään. Lopulta hän päätyi vaihtamaan yrityksen nimen Joensuun Konepalveluksi. Hassisen kone -yhtyeelle sen sijaan meni hyvin. Toukokuussa yhtye rähisi itsensä rockin SM-kisan kisojen voittoon ja syyskuussa ilmestyi ensimmäinen albumi, joka myi saman tien kultaa.

Alanko muistelee nyt, että menestys nousi saman tien päähän, kun tuntemattomista maalaispojista kuoriutui yhdessä yössä pesunkestäviä rocktähtiä. Musiikki muutti kaikkien bändin jäsenten elämän, sillä keikkoja tehtiin vuodessa yli 150. Hurjimmatkin haaveet tuntuivat käyvän toteen. Keikoista sai myös rahaa ja tämä tuntui bändin jäsenistä oudolta. Alanko kertoo sijoittaneensa omat rahansa käytettyyn autonromuun, joka hajosi melkein saman tien. Lisäksi hän hankki itselleen pianon, halvimman jonka Joensuusta löysi. Sama piano löytyy Alangon omistuksesta edelleen.

Muusikko joutuu kestämään myös tyhjyyden tunnetta

Keikkafiiliksiään Alanko kuvailee kolmen tunteen yhdistelmäksi. Ennen keikkaa hän kokee jännitystä, joka auttaa terästäytymään. Lavalla oleminen on silkkaa hurmosta, kun musiikki vie mukanaan. Keikan jälkeen iskee puolestaan tyhjyys. Kolmas vaihe onkin monelle esiintyvälle taiteilijalle se kohta, jota on vaikein kestää. Alanko kokee samoja tunteita vieläkin, vaikka ura on kestänyt lähes 40 vuotta. Edelleen keikan jälkeen takahuoneessa pohdituttaa oma onnistuminen ja pintaan nousee kerta toisensa jälkeen epävarmuus.

Julkisuuden varjopuolena on Alangon kohdalla ollut kalvava epävarmuus. Vaikka hän on nauttinut menestyksestään, on arjessa tullut tärkeäksi suojata omaa yksityisyyttä. Hän haluaa pystyä jatkamaan rakastamassaan työssä, mutta samanaikaisesti kulkea tunnistamattomana bussilla ja ratikalla ja käydä uimassa uimahallissa.

Luova prosessi on harvoin helppo

Työnä musiikin kirjoittaminen on siinä mielessä epäkiitollista, että joka ikinen kerta joutuu aloittamaan uudelleen saman epävarmuuden keskeltä. Usein hittienkään jälkeen Alanko ei koe olevansa biisinkirjoittamisen ammattilainen ja uutta kappaletta aloittaessa tuntuu usein siltä, ettei muista lainkaan mistä hommassa on kysymys. Ensimmäinen versio on Alangon mukaan aina surkea, mutta vähitellen hän on oppinut hyväksymään tämän vaiheen osana prosessia. Toisinaan mieleen tulee ensin melodia, toisinaan taas sanat. Ahdistavinta on kuitenkin se, kun pitkään aikaan ei tulee mieleen kumpaakaan.

Laulujensa kautta Alanko toivoo voivansa vaikuttaa edes yhteen ihmiseen ja saada hänet tuntemaan, ettei hän ole maailmassa yksin. Alanko kuvaileekin olevansa rakkauden ja myötätunnon asialla.